Inspiraatiota innostavalta luennolta

Aloitin oman hulevesiblogini kirjoittamisen kapeasta näkökulmasta, omalta tontilta. Nyt uskallan väittää, että näkökulmani on laajentunut tontilta vähintään kokonaisen asuinalueen kokoiseksi. Hulevedethän eivät ymmärrettävästi kosketa yksittäisiä tontteja kerrallaan, vaan aina alueita. Äärevien olosuhteiden lisääntyessä hulevesien verkostomainen käsittely on tärkeää. Vaikka jokaisella pienelläkin pihalla on merkitystä, niin ei riitä, että vain satunnaiset eko-ihmiset vaivautuvat imeyttämään pihoilleen kulkeutuvia vesiä. Kuten ensimmäisillä luennoilla tuli ilmi, ei myöskään riitä, että hulevesisysteemit rakennetaan pihalle, vaan niitä täytyy ylläpitää ja käsittelyä tulee jatkaa ja mahdollisesti kehittää vaihtuvien asukkaiden jälkeenkin.

Tommi Heinosen inspiroiva luento antoi valtavasti ideoita, rohkeutta ja varmuutta sisäiselle epävarmalle suunnittelijalleni! Ensinnäkin Tommi puki sanoiksi sen, minkä olen kokenut suunnitelmissa tärkeäksi, en ole vain osannut itsekään kuvailla sitä. Nimittäin suunnitelman tarina. Pidän siitä, että suunnitelma on kokonaisuus, joka lähtee liikkeelle esimerkiksi suunnittelualueen historiasta, jatkuu loogisena tarinana koko suunnitteluprosessin läpi ja päättyy vaikkapa alueen historiaa peilaavaan, nykyaikaiseen valmiiseen tuotokseen. Mielestäni ympäristö ja asuinpaikat ikäänkuin kertovat omaa tarinaansa, ja nyt sain rohkaisun ottaa nämä kokemani tarinat osaksi suunnittelua. Lisäksi tällaisen tarinan avulla suunnitelma on helpompi esitellä ja myydä asiakkaalle.

Oli mukava kuulla Tommin ajatus siitä, kuinka kaikkea rakennettavaa ympäristöä ei tarvitse, eikä kannata, vetää tasaiseksi ja sileäksi. Koen jollain tavalla sokeutuneeni mielikuvaan, että uuden rakennettavan ympäristön tulisi lähteä liikkeelle ”puhtaalta pöydältä” ja alusta. Tuntuu siltä, että tällaista rakentamista tehdään edelleenkin paljon, vaikka mielestäni olisi ehdottoman nykyaikaista, ekologista ja miellyttävää kaikessa rakentamisessa huomioida lähiympäristö kokonaisuudessaan. Luennolla mainuttu asuinalueen poimuilevien maastonmuotojen hyödyntäminen ja jopa korostaminen, vaikutti hyvältä.

Kaikkien upeiden esimerkkikohteiden ratkaisujen jälkeen minulle jäi mukava mielikuva siitä, kuinka saa ja kannattaa kokeilla omia perusteltuja ideoita hulevesisuunnittelussakin. Tommi kertoi, kuinka aivan kaikki ideat eivät aina mene läpi, mutta jos ei koskaan uskalla kokeilla ennakkoluulottomasti, ei mitää uutta voi syntyäkään!

Hulevedet näkyvät ja kuuluvat muuallakin

Pääsin katsomaan ja kuulemaan Viherpäiviä tällä viikolla Tampereella. Viheralan ammattilaisten luentojen innoittamana kirjoittelen päällimmäisiä mietteitäni, joita puheenvuorot herättivät. Nimittäin joka ikisen kuulemani luennoitsijan, olipa aiheena sitten kaavoitus tai kunta-alan muutokset, sivusivat jossain muodossa hulevesiä. Eniten hulevesistä puhuttiin ekologisen viherrakentamisen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten yhteydessä, ja nämä puolestaan liittyvät läheisesti kuntien kaavoitukseen. Luennoitsijoiden viesteistä voi päätellä, että maisema- tai muun viheralan suunnittelijan olisi epärealistista kuvitella, että hulevedet ja niiden käsittelyn suunnitteleminen ei tulisi koskettamaan omaa suunnittelualaa – sellaista osa-aluetta ei varmastikaan alallamme enää ole, jota hulevedet eivät koskettaisi jossain muodossa.

Viherpäivillä, kuten lähestulkoon kaikilla kursseillammekin, puhuttiin myös siitä kuinka viheralueiden suunnittelijoiden tulee osata perustella ratkaisunsa päättäjille. Humoristisesti todettiin, että kun viheralueet saa tavalla tai toisella muutettua luvuiksi, niin jo alkaa päättäjiä kiinnostaa. Etenkin, jos luvut ovat hyvällä tavalla plus-merkkisiä. Tästä saan aasinsillan siihen, mikä on hulevesien kohdalla mietityttänyt itseäni: mitkä ovat hulevesien pitkän tähtäimen kokonaistaloudelliset kustannukset verrattuna viemärijärjestelmiin? Siihen voi olla vaikea antaa yksiselitteistä, absoluuttista vastausta, mutta jonkinlaista vertailua voidaan varmasti tehdä. Meitä selvästi kehotetaan ja opetetaan ottamaan huomioon hulevedet kaikessa suunnittelussa, mutta mikä mahtaisi olla kunnan painostuksen alla olevan vesien käsittelystä vastaavan henkilön mielipide?  Kustannusten lisäksi nämä ovat paljolti myös asennekysymyksiä, joita meidänkin suunnittelijoina tulisi ohjata toivottuun suuntaan.

Mallia luonnosta!

Jos ensimmäisen hulevesiluennon jälkeen tuntui siltä, että aiheessa riittää sulattelemista, ja siihen astiset tiedonmuruset aiheesta olivat hajanaisia, niin nyt olen päässyt vaiheeseen, jossa lähestulkoon ahmin kaiken näkemäni ja kuulemani hulevesiä käsittelevän tiedon ja yritän innostuksissani ymmärtää sitä!

Verkkoluentojen ja kurssilaisten blogien lisäksi iltalukemisenani on menossa kirja Hulevedet rakennetussa viherympäristössä (Eskola, R. & Tahvonen, O.). Huomaan, että hulevesistä lukiessani usein päällimmäiseksi ajatuksekseni nousee lähes naiivi kysymys: ”Miten ja miksi rakennettujen ympäristöjen vesien käsittely on hoidettu niin onnettoman keinotekoisesti ja hankalasti?” Meillä Suomessa on kuitenkin verrattaen paljon lääniä mihin rakentaa ja valtavasti luontoa mistä ottaa mallia vesien käsittelyyn. Ilmeisesti rakennetuissa ympäristöissä ei olla lainkaan osattu ennakoida tulevia ongelmia, jotka nyt ilmenevät monimutkaisina sadevesijärjestelminä sekä kovilla pinnoilla virtaavina vesinä. Ennen kaupungistumista näitä ongelmia oli varmasti huomattavasti vähemmän, jos lainkaan.

Laajojen, tiiviisti rakennettujen pintojen lisäksi ongelmia syntyy äkillisistä sadevesien aiheuttamista ääri-ilmiöistä, joita ilmastonmuutos tulee lisäämään entisestään. Suomessa tällaisia ilmiöitä on toistaiseksi verrattaen vähän, mutta ennakoinnin pitää alkaa viimeistään nyt. Näen hulevesien järkevän käsittelyn mallien löytyvän luonnosta, jota jäljittelemällä voidaan hulevesiä käsitellä niin luonnonmukaisesti kuin se nykypäivänä on mahdollista. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta nimenomaan luonnonmukaiset käsittelytavat ovat parhaita keinoja. Luonnonmukaiset keinot eivät rakennettussa ympäristössä ole tietenkään täysin luonnollisia, mutta ne ovat tällä hetkellä parhaita ratkaisuja, joita keinotekoisesti voidaan hyödyntää. Näitä ratkaisuja voivat olla esimerkiksi verkkoluennoiltakin tutut sadepuutarha sekä erilaiset avoimet painanteet ja ojat.

Vaikka olemme Suomessa jälleen jälkijunassa myös hulevesien käsittelyssä, niin on ilahduttava huomata ympäriltä signaaleja, jotka kertovat ainakin osan kuntien ymmärtäneen hulevesien merkityksen; niin käsittelyn kuin ennakoinninkin osalta. Olisi mukava nähdä jo lähitulevaisuudessa meilläkin käytettävän viherkattoja yleisesti sekä hulevesien käsittelyä esimerkiksi Vantaan Illenpuiston kaltaisina hienoina kokonaisuuksina.

Blogin kirjoittamisen lomassa kymppiuutisten aiheesta herännyt ajatus: Voisiko hulevesien käsittelyyn tulla vastaavankaltaisia asetuksia, kuin nyt on meneillään jätevesien kanssa?