Pääsin katsomaan ja kuulemaan Viherpäiviä tällä viikolla Tampereella. Viheralan ammattilaisten luentojen innoittamana kirjoittelen päällimmäisiä mietteitäni, joita puheenvuorot herättivät. Nimittäin joka ikisen kuulemani luennoitsijan, olipa aiheena sitten kaavoitus tai kunta-alan muutokset, sivusivat jossain muodossa hulevesiä. Eniten hulevesistä puhuttiin ekologisen viherrakentamisen ja ilmastonmuutoksen vaikutusten yhteydessä, ja nämä puolestaan liittyvät läheisesti kuntien kaavoitukseen. Luennoitsijoiden viesteistä voi päätellä, että maisema- tai muun viheralan suunnittelijan olisi epärealistista kuvitella, että hulevedet ja niiden käsittelyn suunnitteleminen ei tulisi koskettamaan omaa suunnittelualaa – sellaista osa-aluetta ei varmastikaan alallamme enää ole, jota hulevedet eivät koskettaisi jossain muodossa.
Viherpäivillä, kuten lähestulkoon kaikilla kursseillammekin, puhuttiin myös siitä kuinka viheralueiden suunnittelijoiden tulee osata perustella ratkaisunsa päättäjille. Humoristisesti todettiin, että kun viheralueet saa tavalla tai toisella muutettua luvuiksi, niin jo alkaa päättäjiä kiinnostaa. Etenkin, jos luvut ovat hyvällä tavalla plus-merkkisiä. Tästä saan aasinsillan siihen, mikä on hulevesien kohdalla mietityttänyt itseäni: mitkä ovat hulevesien pitkän tähtäimen kokonaistaloudelliset kustannukset verrattuna viemärijärjestelmiin? Siihen voi olla vaikea antaa yksiselitteistä, absoluuttista vastausta, mutta jonkinlaista vertailua voidaan varmasti tehdä. Meitä selvästi kehotetaan ja opetetaan ottamaan huomioon hulevedet kaikessa suunnittelussa, mutta mikä mahtaisi olla kunnan painostuksen alla olevan vesien käsittelystä vastaavan henkilön mielipide? Kustannusten lisäksi nämä ovat paljolti myös asennekysymyksiä, joita meidänkin suunnittelijoina tulisi ohjata toivottuun suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti