Ulla Loukkaanhuhdan luento päätti sopivasti verkkoluentojen sarjan, jossa on käsitelty hulevesiä pienten eliöiden näkökulmasta lähtien aina globaalin veden kiertokulun mittakaavaan asti. Luennolla tuli hyvin esille itseäni kiinnostava aihe; miten hulevesien käsittelyä ratkotaan ja päätetään käytännön tasolla, ja miten me maisemasuunnittelijat voimme olla siinä mukana.
Kuten kurssin aikana on tullut jo useaan otteeseen esille, hulevedet ovat erittäin ajakohtainen ja pinnalla oleva teema. Loukkaanhuhdan mukaan Suomen kuntien hulevesistrategiat – ja ehkä jopa hulevesitietämys – ovat kovin eri tasoilla ja pääasiassa suurimmat kaupungit ovat pisimmällä omissa strategioissaan. Niin pöyristyttävältä kuin se tuntuukin, niin jotenkin osaan kuvitella, kuinka isossa osassa Suomen kuntia ei osata lainkaan ymmärtää hulevesien käsittelyn merkitystä, etenkin monihyötyajattelun näkökulmasta, jota tällä verkkoluennolla painotettiin. Monihyötyajattelu ottaa huomioon hulevesien käsittelyn ja sitä varten tehtävät ratkaisut monelta eri kannalta, kuten ympäristön, maiseman ja kasvillisuuden näkökulmasta. Monipuolisessa hulevesien lähestymistavassa otetaan huomioon mahdollisimman kattavasti eri seikat ja lähdetään selvittämään, millaisia ratkaisuja tehdään ja joudutaanko jossakin päätymään kompromisseihin.
Luentoa kuunnellessani sisälläni asustava, uransa alussa oleva maisemasuunnittelija heräsi jälleen eloon intoa puhkuen ja valmiina olemaan mukana vaikuttamassa kuntien hulevesistrategioihin. Ei riitä, että meillä valmistuvilla opiskelijoilla on teoriatiedot siitä, kuinka hienot hulevesisysteemit tulisi suunnitella, vaan meidän pitäisi osata työssämme perustella suunnittelemamme ratkaisut päättäjille ja rahoittajille, sekä toimia yhteistyössä aihetta sivuavien tahojen kanssa. Maisemasuunnittelijat voivat olla mitä parhaimpia asiantuntijoita osana hulevesiporukkaa ja tässä on loistava erikoistumisala, jolta ei varmastikaan työt tulevaisuudessa lopu. Hulevesiratkaisuista kerätään kiihtyvällä vauhdilla tietoa ja kokemuksia, joita voidaan jakaa sekä kehittää, ja jotka toimivat perustelumalleina kuntien toimijoille, joille hulevesiasiat ovat vieraampia.
Periaate, jonka mukaan hulevesien aiheuttaja ja tuottaja asetetaan vastuuseen hulevesien hallinnasta, on hyvä. Tosin tähän liittyen herää ajatus, kuinka hulevesien aiheutumista mitataan ja miten vastuu osoitetaan ja peritään. Uskoisin, että niin tähän kuin edellä oleviinkin strategioihin tuo apua erilaiset mallit; selvitykset, inventoinnit, teemakortit ja muut selventävät työkalut, joilla hulevesiaiheita voidaan esittää ja mitata.
Tässä vielä hieman pääaiheen vierestä, verkkoluennon osa-alueen innoittamana laitan linkin Espoon hulevesiohjelman sähköiseen versioon. Olen saanut viime aikoina erilaisilta hulevesiaiheisilta luennoilta sattumalta vinkkejä lähiseudun hulevesiratkaisuista, kuten viherkatoista kosteikoista. Onnekseni monet näistä ovat sattuneet olemaan lisäksi lähellä asuinaluettani Espoossa tai muissa paikoissa, joihin olen päässyt käymään. Uteliaana ihmisenä olen kierrellyt kohteita ja todennut, miten läheltä voi löytyä mielenkiintoisia ratkaisuja, jotka saattavat jäädä huomaamatta. Toisaalta, pöndeltä kotoisin olevana haikailen toisinaan niitä luonnonmukaisempia ja toimivampia ratkaisuja, joita harvaan asutuilta seuduilta vielä löytyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti